Chapter 14 – Painotusten analysointia

Jokaisessa maassa on erilaisia keinoja ohjata valmentajia haluttuun suuntaan. Joissain maissa se tarkoittaa ehdottomasti samaa tekniikkaa tai samoja harjoittelumetodeja. Joissain painottuu temput, toisaalla siisteys, toisaalla puomin päällä pysytään helposti, toisaalla nojapuut ovat paras teline. Amerikassa teemana on selkeästi ”Survival of the fittest”, koska voimistelijan tulee pystyä suorittamaan kisasarjansa kerta toisensa jälkeen täydellisesti. Kiinan voimistelijat eivät ehkä joka treenissä tee sarjojaan kokonaisina, mutta tekniikka on äärimmilleen hiottua. Suomen teemana ja samalla tavoitteena on ”terve joukkue 2020”, mikä pitää sisällään sen että nimenomaan naisten ikäluokassa on tarpeeksi kansainvälisen tason urheilijoita. Olennaista on urheilijoiden fyysinen ja psyykkinen terveys. Mielestäni tämä teema on oikein hyvä, sillä kansainvälisesti on paljon ollut puhetta esimerkiksi Amerikkalaisten voimistelijoiden harjoittelusta loukkaantuneena ja psyykkisesti pahoinvoivana.

Suomen maajoukkuerinki

Hollanti on viimeaikoina noussut joukkueena 8 parhaan maan joukkoon. Edustajia heiltä oli Riossa myös henkilökohtaisissa finaaleissa. Ensimmäisenä Hollannin ”trade markkina” nousee mieleen taiteellisuus. Tämä oli suurin syy miksi itse lähdin juuri Hollantiin oppimaan. Kuinka sitten ollaan tähän päästy? Hollannin voimisteluliitto ohjaa omilla valinnoillaan ja säännöillään valmentajia eteenpäin polulla voimistelijoiden kanssa. Tässä tekstissä jälleen videoita harjoittelusta, joten ei tuomita voimistelijoita virheistä!

Täällä painotetaan Suomeen verrattuna hiukan eri asioita, ei kuitenkaan välttämättä yhtä ja oikeaa. Kaikista ”selkein” ohjaaja on toki kilpailujärjestelmä, koska jotta voit voimistelijasi kanssa edetä, on liikkeet sarjoista opeteltava. Muita selkeitä ohjaavia tekijöitä on liiton omat koulutukset, sekä leiritoiminta. Osa asioista ohjaa liiton toiminta, osan tulee valmentajan opettaa itse. Olen itse äärimmäisen tyytyväinen Suomen järjestelmään monilta osin. Kerron tässä nyt mitä asioita täällä painotetaan pakollisissa luokissa ja leiritoiminnassa, ja sitä kautta toivon että pohdit, huomioitko omassa valmennuksessasi opettavasi näitä asioita. Yhtälailla Hollannissa valmentajien tulee itse huomioida opettaa niitä asioita, joita esimerkiksi Suomessa painotetaan enemmän kuin heillä. Sekä hyviä että huonoja puolia järjestelmästä löytyy varmasti. Täysin oikeaa ja täydellistä versiota painopisteistä ja harjoiteltavista asioista – varsinkaan koko ajan myös kansainvälisesti etenevässä lajissa – ei varmasti ole. Juuri tästä syystähän me valmentajat tätä työtä rakastamme :)

Hollannin kilpailujärjestelmä on todella erilainen kuin Suomen. Voimistelijat kisaavat aina oman ikäluokkansa sarjoilla toisiaan vastaan. Ikäluokan sisällä valitaan taso, ja lisäksi tason sisällä vielä sarjassa pienet muutokset voivat tuoda bonuksia tai miinuksia D-pisteisiin. Sarjan pohja on kuitenkin aina sama. Ensimmäisen kilpailuluokan sarjoja löytyy täältä. Maajoukkueryhmiä on 3. Seniorit, juniorit, sekä 9-12 vuotiaat. Pienten ryhmiin haetaan testeillä, maajoukkueeseen kisatuloksilla tai testeillä. Suomessa maajoukkueryhmiä on seniori- ja junioriryhmien lisäksi esivalmennusryhmiä, eli minorit ja bemarit. Näihin hyväksytään ranking-pisteillä tai testeillä. Lisäksi koulutuksellisille alueminorileireille seurat valitsevat itse voimistelijansa.

Molemminpuolisuus:

Kaikissa pakollisissa sarjoissa puomilla ja permannolla painottuu molemminpuolisuus. Vaikka lopulta tietysti isoissa kisoissa halutaan näyttää omaa parempaa puolta liikkeistä, on molempia tärkeä harjoitella. Tämä ennaltaehkäisee voimistelijan lihastasapainon toispuolisuutta ja sitä kautta vamma-alttiutta. Suomen kisasarjoissa myös etenkin B- ja C-luokissa liikkeitä näytetään molemmin jaloin. Täällä sama jatkuu vielä hiukan vaikeampiin liikkeisiin. Permannolla näytetään kisasarjoissa muun muassa molemmin jaloin siltakaadot, piruetit ja spagaatti- sekä läpilyöntihypyt. Puomilla baletin perusteita (esimerkiksi fouette-käännös) ja spagaattihypyt tehdään myös molemmin jaloin.

Neljännen pakollisen luokan puomin hyppypätkä

Yhdistelmät:

Toinen näkyvä asia pakollisissa luokissa on yhdistelmät. Permannolla akrobaattiset pätkät ovat pitkiä yhdistelmiä ja volttipätkiä tehdään useita. Esimerkkejä:  3x erijalkapuolivoltti – puolivoltti tai arabi-piiska-piiska-piiska tai arabi-piiska-flikki-suoravoltti. Pitkillä yhdistelmillä haetaan voimistelijoille tunnetta siitä, että liike aina jatkuu eteenpäin. Puomilla yhdistelmiä tehdään myös, usein niin että liikkeen toteuttaminen jatkuvana johtaa +0,30 pisteen bonukseen, kun taas sen katkeaminen -0,30 pisteen menetykseen. Yhdistelmänä tehdään paljon erilaisia hyppyjä, sekä ennen lentovaiheisia yhdistelmiä muun muassa kärrynpyörä-kärrynpyörä ja kärrynpyörä-eteen siltakaato. Viimeisessä pakollisessa luokassa on omavalintainen akroyhdistelmä (lentovaiheinen), sekä kaikille pakollisena varsahyppy-taaksevoltti. Puomilla yhdistelmillä liikkeisiin halutaan monipuolisuutta, eli pienten suunnanmuutosten ja tarkkuuden hallintaa.

Suomen kilpailujärjestelmässä on mielestäni hyvin selkeästi annettu yhdistettävät liikkeet ehdolle, mutta suurimmassa osassa ei niitä yhdistelmänä tarvitse suorittaa. Tämä on mielestäni fiksua, sillä kilpailuissa ei tarvitse halkoa hiuksia ja yhdistelmään tähtäämättömät voimistelijat voivat suorittaa sarjansa puhtaasti ja selkeästi. Kuitenkin valmentajat itse voivat tehdä valinnan liikkeiden yhdistämisestä – juuri siltä kannalta mitä itse haluavat voimistelijan uralla painottaa.

Voimistelulliset liikkeet:

Voimistelullisia liikkeitä on Hollannin kisasarjoissa paljon enemmän kuin Suomen sarjoissa. Permannolla jokaisessa luokassa on 2 piruettia, usein niin että kumpaakin jalkaa on käytettävä. Puomilla helpoimmissa luokissa piruettien sijaan tehdään puolikkaita käännöksiä, sekä sisään- että ulospäin. Vaikeammissa luokissa peruspiruettien lisäksi puomilla myös L-piruetin alkeet ovat pakollisissa luokissa puomilla, niin että jalan korkeudeksi riittää 45 astetta. Hyppyjä tehdään permantosarjoissa myös molemmilla jaloilla, usein hyppypätkänä niin että sarjassa on monta eri hyppyä. Sarjoissa esiintyy harppaushyppy spagaattiin, sissone ja läpilyöntihyppy, sekä usein jännehyppy kokokierteellä molempiin suuntiin. Vaikeimmissa luokissa C- tai D -hypyistä saa tuon 0,30 bonuksen. Puomilla hypyt tehdään niinikään usein sarjana. Coden hyppyjen lisäksi usein mukana on jännehyppy puolikkaalla käännöksellä tai poikittaisella puomilla.

Kolmannen pakollisen luokan hyppypätkä puomilla

Fyysiset ominaisuudet:

Voiman ja venyvyyden suhteen kilpasarjat ohjaavat paljon. Ensimmäisten luokkien nojapuusarjat (remmeillä) sisältävät pitkän voimaosion alussa, vähän samaan tapaan kuin Suomessa, mutta asentoina näytetään useampia, kuten kuppi/kaari, taitto,- fritti- ja stalderpito. Puomilla aloituksena ensimmäisissä luokissa on haarapunnerruksen alku (ei jalkoja yhteen) ja haastavimmassa luokassa permantosarjaan kuuluu haarapunnerrus. Venyvyyttä esitellään ja arvioidaan puomilla ja permannolla. Puomilla painottuu aktiivinen notkeus useiden eri jalanheittojen muodossa. Permantosarjoissa spagaatit esitellään eri suuntiin. Suomen pakollisissa luokissa fyysiset ominaisuudet eivät painotu yhtä paljon, vaan keskittyminen on enemmän liikkeiden tekniikassa ja puhtaudessa. On valmentajan vastuulla tiedostaa huolehtia riittävästä voimasta ja venyvyydestä. Kilpailussa kilpaillaan sitten voimistelun liikkeillä.

Nopeuden suhteen Hollannissa on kilpailujärjestelmässä juniori-ikään asti käytössä ainoastaan tramppaponnari. Tämä keventää hypyn suoritukseen vaadittavaa nopeutta ja räjähtävää ponnistusvoimaa. Näin hypyn arviointi suuntautuu enemmän tekniseen osaamiseen. Näin sitten jo 12-vuotiaiden ikäluokassa kisahyppynä on yurchenko kerä tai taitto. Voimistelijat pääsevät aiemmin harjoittelemaan vaikeampaa hyppyä ja alastuloa kisatilanteessa.

Kolmannen pakollisen luokan puomin aktiivinen venyvyys

ja permannon venyvyys/voima-osio

Leiriryhmien voimatestit muistuttavat Suomen testiliikkeitä, joskaan ryhmien välillä niissä ei ole jatkuvuutta. Venyvyyttä testataan aktiivisesti, niin että korkeamman tason ryhmällä on arvioitavana pitkä jalanheittoja ja pitoja sisältävä sarja. Lisäksi juniori/senioritestistöön sisältyy plyometrinen testi, sekä paikkatesti. Myös testeissä käytetään tramppaponnaria suurimmassa osassa liikkeitä. Seniorit ja juniorit näyttävät osaamiaan hyppyjä normaalilta ponnarilta, mutta harjoitteluvaiheessa olevia liikkeitä saa näyttää tramppaponnarilta.

Taiteellisuus:

Taiteellisuuteen ohjaaminen on myös suuressa roolissa puomilla ja permannolla. Molempiin on valmis koreografia, joka tulee suurimmaksi osaksi toteuttaa täysin ohjeiden mukaisesti. Ohjeita tulee noudattaa kaikessa baletin termeissä. Esimerkiksi plié, relevé, sekä jalkojen ja baletin mukaisesti ohjeistetut käsien asennot tulee olla oikeat – muutoin seuraa vähennys. Lisäksi sarjoissa käytetään myös développéta, fouettea ja assemblea. Permannolla väärillä musiikin iskuilla suorittaminen on myös vähennettävä virhe. Myös kässärikäännös-sarjat ja hyppypätkät, sekä piruetit on tehtävä musiikin rytmiin. Permantosarjojen tanssillisuuden osalta vaikeutuvuudesta löytyy enemmän täältä. Myös FIG:n Age Group Competition Programmessa sarjat sisältävät paljon baletin termein ohjeistettua tanssia.

(Musiikki kuuluu valitettavasti tosi huonosti hälyn keskeltä)

Toisen ja neljännen pakollisen luokan käsinseisonta-pätkä permannolta

Suomen sarjoissa puomilla ja permannolla jokainen sitoo sarjansa omalla koreografialla yhteen. Tämä jättää vastuun valmentajille haluamastaan määrästä taiteellisuutta. Myöskään permannolla musiikkia ei ensimmäisissä pakollisissa luokissa käytetä. Toisaalta valmiit koreografiat ohjaavat valmentajaa on perehtymään ja opetettamaan voimistelijoilleen näitä baletin perusteita - toisaalta valmiiden koreografioiden opettelu ja hiominen vie todella paljon aikaa harjoittelussa. Taiteellisuuden ja voimistelullisten liikkeiden osalta koontia Suomen järjestelmä löytyy enemmän opparistani jos aihe kiinnostaa.

Myös leirillä taiteellisuus ja voimistelullisuus painottui. Pienten treenipäivä johon osallistuin, alkoi perusvoimistelullisella lämmittelyllä, jossa tehtiin paljon erilaisia- ja erirytmisiä hyppyjä ja jalanheittoja. Telineinä leireillä ovat: hyppy, nojapuut, puomi, permanto, voima(testi) ja baletti.  Valmentajille annetaan leireiltä mukaan kotona harjoiteltava baletti ja puomibaletti -ohjelma, sekä nojapuusarja, joita sitten toistetaan seuraavilla leireillä. Tärkeimpänä halutaan opettaa, että siististi ja teknisesti oikein suorittaminen on tärkeintä.

Erona kaikki tämä kilpailujen osalta näkyy erityisesti sarjojen kestossa – Suomen sarjat ovat lyhyitä ja ytimekkäitä, kun Hollannin sarjat pitkiä ja sisältävät valtavan määrän arvosteltavia liikkeitä ja koreografisia osia. Toisaalta Hollannin voimistelijat saavat aloittaa vasta 9-vuotiaana kisaamisen, kun Suomessa vastaava ikä on 7. Suomessa lisäksi on käytössä mahtava merkkijärjestelmä, joka myös ohjaa valmentajia lajissa eteenpäin. Merkit sisältävät juuri tätä voimaa ja venyvyyttä, sekä baletin perusteita. Olen itse tähän oikein tyytyväinen, sillä merkkien suorittaminen on voimistelijoille helpompaa (yksi liike kerrallaan - ei niin suurta jännitystä) kuin kisaaminen. Kisoissa sitten oikeasti kisataan lajinomaisesti näyttämällä lajiliikkeitä.

Katse tulevaisuuteen:

Pienten leiriryhmään testataan hyppy, nojapuut, remmit, puomin ja permannon akrobaattiset ja voimistelulliset liikkeet, sekä trampoliini. Kaikkialla testataan paljon liikkeitä ja lisäksi saa näyttää harjoitteluvaiheessa olevia liikkeitä esimerkiksi pehmeille matoille/pienellä avustuksella tms. Osatun taidon lisäksi testataan siis tulevaa potentiaalia. Liikkeitä saa näyttää todella monipuolisesti, eli niillä ei juurikaan ohjata voimistelijaa tiettyyn suuntaan. Ainoastaan hypyssä on huomioitu se, että yurchenko ja urhovoltti ovat tulevaisuuden kannalta potentiaalisempia vaihtoehtoja kuin tsukahara. Tsukaharaa ei testata lainkaan, ainoastaan senioritasolla sen voi näyttää toisena hyppynä.

Juniori- ja seniori- maajoukkue testeihin pääsee vain kutsusta, jos osoittaa osaamista kisoissa tai aikaisemmasta leiriryhmästä. Testeissä telineillä näytetään sarja johon arvioitavat liikkeet sisällytetään. Puomilla ja permannolla näytetään koreografioitu sarja, josta myös arvioidaan voimistelijan tyyliä. Lisäksi harjoitteluvaiheessa olevia liikkeitä saa näyttää runsaasti. Ryhmään pääsy tapahtuu riittävillä pisteillä tai harkinnan kautta.

Etenkin junioritasolla D-osaamista arvostetaan paljon, vaikka liikkeet olisivat vielä harjoitteluvaiheessa. Syynä tähän on se, että kun vaikeat temput on opittu, menee voimistelijalla vuosia vakiinnuttaa sarja kansainvälisen tason kisakuntoon. Ensimmäisinä vuosina paljon uusia ja haastavia liikkeitä sisältävä sarja johtaa usein epäonnistumisiin – lähinnä keskittymisen ja kokemattomuuden vuoksi. Kuitenkin näitä kisoja tulee vain käydä paljon, ja näin voimistelija kasvaa henkisesti ja taidollisesti niin että sarja vakiintuu. Houkutuksena valmentajalla on tehdä juniorille varma sarja, joka sisältää helppoja liikkeitä. Muiden epäonnistuessa tämä saattaa johtaa mitaleihin. Tämä kuitenkin tarkoittaa, että seniori-iässä vaadittavaa kansainvälisen tason sarjaa ei ole harjoiteltu vielä ollenkaan ja edessä on pitkä matka. D-pisteitä siis siksi korostetaan, muttei kuitenkaan missään nimessä E-pisteiden kustannuksella. Suoritusten tulee olla teknisesti oikeita ja siistejä. Anteeksi annetaan kaatumisia tai tippumisia, kunhan liike on oikeasti pitkällä harjoittelu/osaamisvaiheessa.

Suomen eri ryhmien testistö on vaihdellut vuosien aikana hieman. Toisaalta pidän Suomen selkeästi ja ytimekkäästä testistöstä, niin ettei pilkkua viilata varsinkaan alle 12-vuotiaiden osalta. Pienillä tytöillä kun suoritus voi jo viikon päästä olla hiukan eri. Toisaalta potentiaalia ei välttämättä tule mitattua yhtä paljon. Toisaalta taas eri versioita liikkeitä ei tarvitse harjoitella kotisalilla valmiiksi. Itse ottaisin myös harjoitteluvaiheen liikkeet testistöön maajoukkueryhmien osalta, mutta muissa ryhmissä testistö voisi pysyä lyhyenä ja ytimekkäänä. Suomessa myös leiriryhmiä on useampia, tyttöjä otetaan sisään enemmän ja leirit ovat pidempiä. Täällä kolmen maajoukkue-leiriryhmän kokoonpano on yhteensä 61 voimistelijaa, kun Suomen 25 maajoukkueringin voimistelijan lisäksi minori- ja bemariryhmissä on yhteensä lähemmäs 100 voimistelijaa. Lisääppä tähän vielä kolmen alueen alueminorit. Maajoukkueleiri kestää täällä 4 päivää, ja pienillä leirin sijaan 6 kertaa vuodessa yhteinen treenipäivä. Suomessa taas kaikki leirit ovat 3-6 päivää pitkiä. Yhteistyössä toimintaa voimistelijoiden ja valmentajien kesken tehdään siis moninkertaisesti enemmän! Uskon tämän johtavan parempaan yhteistyöhön ja kouluttautumiseen. Itse koenkin koko Suomen valmentajat yhtenä tiiminä - työkavereina, jotka ovat vain levittäytyneet Suomen kartalle <3

Omia kokemuksia:

Olen saanut osallistua kaikille leireille täällä. Pienten osalta kyseessä on vain yhteinen treenipäivä, eli 2 harjoitusta. Tarkoituksena on antaa valmentajille valmista harjoittelumateriaalia ja ohjata valmentajia oikeaan suuntaan. Telineellä voi olla myös jokin painotus, johon annetaan lyhyt koulutusmainen näyte. Toiminta vastaa Suomen alueminori-toimintaa. Suomessa koulutuksella on vielä suurempi rooli, koska kolmen päivän aikana ehditään harjoitusten lisäksi ihan oikeaa koulutusta pitää pelkästään valmentajien kesken. Jos samalla teemalla jatketaan sitten treeneissä, pääsevät valmentajat näkemään oman voimistelijansa kohderyhmänä. Lisäksi uskoakseni voimistelijat Suomessa saavat leireistä enemmän irti.

Leirien lisäksi olen osallistunut useisiin kisoihin täällä. Mielestäni kaikki koulutukselliset painopisteet näkyvät sarjoissa puhtaana perusliikkeinä ja hyvänä tekniikkana. Sarjat puomilla ja permannolla sisältävät paljon piruetteja, sekä selkeän rytmin, hyvän vartalonkannatuksen ja amplitudin. Permantosarjoissa on myös selkeästi nähtävissä teema, ja etenkin seniorit ottavat katsekontaktia ympärilleen – eli esiintyvät! (Tottakai tästäkin kaikesta poikkeuksia löytyy)

Kuten jo sanoin, Hollannin ”trade mark” on siisteys ja taiteellisuus, joten siihen ohjataan kaikista eniten. Erityisesti puomibalettiin panostaminen näkyy siinä, että Hollannin joukkue sai kokonaisuudessaan toiseksi parhaat pisteet puomilta Rion Olympialaisssa – siis jopa ohi Venäjän ja Kiinan. Taiteellisuuden osalta maajoukkuetestistöön on kirjattu, että erikseen otetaan huomioon voimistelijan näyttämä tyyli. On siis yhtenä valintaperusteena, että ryhmään toivotaan persoonallisia, puhtaasti suorittavia ja elegantteja voimistelijoita. Vähemmän toivottuja ovat power-based voimistelijat, joilla tekniikka tai siisteys tulee toisarvoisena. Vaikka loppupisteet voivat olla lähellä samoja, on Hollannissa valittu oma tie ja siitä pidetään kiinni.