Voimistelua Hollanniksi

Opinnäytetyössäni jaottelin taiteellisuuden NTV:n kisasuorituksissa kolmeen osa-alueeseen: Perusvoimistelu, tanssitaito ja ilmaisu. Näitä kaikkia E-tuomaristo myös arvioi. Nämä kolme ovat voimistelijalle opetettavia taitoja. Kisasuorituksessa sitten valmentajan osuus, eli sarjan kokoonpano ja koreografia toimivat näyttämönä, jossa voimistelija esittelee taitojaan näillä taiteellisuuden osa-alueilla. Yksi suurimmista syistä miksi lähdin juuri Hollantiin, on heidän erikoisosaamisensa taiteellisuudessa. Jalkojen baletinomainen käyttäminen näkyy permannolla ja puomilla keskivertoa suurempana määränä piruetteja. Näillä taidoilla Sanne Wevers voittikin Rion Olympialaissa kultaa. Lisäksi Hollannin joukkue sai toiseksi parhaat pisteet puomilta koko kisassa – ohi Venäjän ja Kiinan. Vain USA sai korkeammat pisteet.  Hollantia edustaa eleganttiudesta ja erinomaisesta eläytymisestä tunnettu Eythora Thorsdottir Kirjoitan vielä myöhemmin Hollannin Voimisteluliiton kilpailu- ja leirijärje

Kerroin jo aiemmin kuinka tärkeänä perusteita pidetään. Vaikeaakin akrobatiaa on kuitenkin harjoiteltava jokaisella telineellä. Nojapuilla nyt kisakaudella näkyy pitien sarjojen toisto, ja puomilla sarjojen lisäksi mahdollisten uusien liikkeiden harjoittelu ei poikkea merkittävästi, koska liikkeethän osataan ensin maassa. Tässä paneudun nyt siis etenkin hyppyyn ja permantoon, koska niiden harjoittelu korostuu salilla eri tavoin kuin mihin olen Suomessa tottunut. Voimistelija opettelee uransa aikana satojen eri liikkeiden tekniikan. Tämä tapahtuu erilaisten harjoitteiden, sekä ihan yritys-erehdys -kokeilujen kautta. Huom. tämä kirjoitus sisältää valtavan määrän mainontaa Janssen-Fritsenin akrobatiavaljaista. Taisimpa nähdä myös Gymnovalla samanlaiset mainonnassa viikko sitten. Tällä salilla kyseisiä valjaita löytyy kuudet. Kahdet hypyssä, kahdet trampalla ja yhdet permannolla ja yhdet nojapuilla. Kirjoituksessa on myös paljon videoita voimistelijoista harjoittelemassa. Ei tuomita heit

Lajitekniikka on aiheena joskus tunteita herättävä. Koska totuus on, että liikkeitä voi oppia monella eri tekniikalla, ja että MM- ja Olympiamitalisteilla on keskenään erilainen tekniikka – on valmentajan syytä hyväksyä, ettei yhtä ainoaa oikeaa tekniikkaa telinevoimistelussa ole. Vaihtelua on nähtävissä nopeasti esimerkiksi alastulo- lähtöasennoissa, käsien asennoissa ponnistuksissa ja nojapuilla pyörähdysten tekniikoissa. Joissain maissa kaikki voimistelijat suorittavat liikkeet samalla tekniikalla, joissain kaikki omalla tavallaan. Jos yhden salin sisällä on voimistelijoille tyypillistä siirtyä ryhmästä toiseen uransa aikana, on syytä valmentajien sopia yhteisestä tekniikasta. Näin ryhmää vaihtavalle voimistelijalle ei tule kynnystä. Koska täällä voimistelijoiden polku nimenomaan kulkee usean valmentajan kautta, on kaikilla systemaattisesti sama tekniikka. Uutena aloittavan valmentajan kanssa yhteiseen tekniikkaan sitoutuminen on osa työsopimusta. Kolme asiaa on kuitenkin kai