Chapter # - Home again! Ajatuksia Suomen voimistelusta

Kirjoitin vuosi sitten blogia liittyen matkaani Hollantiin voimistelun pariin. Tuolla reissulla opin paljon ja näkökulmani laajentui huomattavasti niin huippu-urheilun kuin itse voimistelun suhteen. Kurkkaa tärkeimmät pointtini vuoden takaa täältä. Nyt olen vuoden ehtinyt asioita käsitellä ja omia mielipiteitäni pohdiskella. Henkilökohtainen kasvuni valmentajana on ollut valtava, nyt kun vertaan osaamistani ja juuri kokonaisuuden hahmottamista pari vuotta takaiseen versioon itsestäni. Syksyllä 2018 minut pyydettiin Suomen maajoukkueen pariin pv/tanssinopettajaksi. Näin koko kauden 2018-19 olen saanut olla erityisen paljon mukana Liiton toiminnassa Kuortaneen leirityksissä. Leireillä valmennuksen lisäksi käydään aina keskustelua lajista ja Suomen toiminnasta. Nyt tätä toimintaa seuranneena, haluan kirjoittaa ajatuksistani liittyen Suomen voimistelukenttään. Huomautan ettei kaikella missään nimessä ole vertailukohteena Hollanti tai muut maat. Nämä ovat asioita, jotka ovat nousseet silmissäni erityisen tärkeäksi sen jälkeen kun ajatusmaailmani, valmennusfilosofiani ja näkökulmani huippu-urheilusta on muotoutunut nykyiseen muotoonsa. 

Ensimmäisenä haluan nostaa jalustalle Suomen valmentajien yhteishengen. Jokaisella leirityksellä minut on otettu lämpimästi vastaan. Suomessa valmentajat istuvat yhdessä pöydässä ruokalassa ja jakavat ajatuksia jatkuvasti positiivisessa hengessä. Keskustelua käydään niin voimistelusta, kuin henkilökohtaisesta elämästä. Tuntuu kuin kaikki työkaverini olisivat levittäytyneet ympäri Suomea, ja aina välillä työtehtävät sattuvat samaan pisteeseen (Kuortaneelle), niin voimme nähdä ja palaveerata. Valmentajat ovat kiinnostuneita siitä mitä olen tyttöjen kanssa tanssissa harjoitellut, ja antavat mielellään ajatuksia ja mielipiteitä kun niitä pyydän. Tavoitteenasettelu on kaikista tärkeintä minulle, jotta voin toteuttaa tuon tavoitteen mukaista toimintaa. Suomessa tottakai kilpailuakin on, mutta sopivalla tavalla – toinen toistaan kirittäen. Jos ilmapiiri olisi huono, veikkaan että valmentajarivistöstä katoaisi muiden töiden pariin aika paljon ihmisiä. Me Suomen valmentajat kohtaamme tämän työn – sen antoisuuden ja haasteet – yhteisvoimin. 

Suuresta kuvasta katsottuna Suomen voimisteluliiton parasta työtä on ehdottomasti merkkijärjestelmä. Seuraamalla merkkejä, oppii vaikka lajille täysin vieraskin aloittava valmentaja ripeästi lajin osa-alueet ja liikkeiden vaatimukset. Merkkien seuraaminen takaa myös turvallisen alun voimistelijan matkalle, kun perusliikkeet opetellaan huolella ennen vaikeita temppuja. Omaan silmääni Suomessa on varsin pieni kuilu huipulle tähtäävien ja harrastuksena kilpailevien voimistelijoiden välillä. Tottakai kv-tasolle tähtäävät harjoittelevat eri tavalla, mutta kilpalinjan työskentely on turvallista, tehokasta ja oikeasti lajinomaista. Tämä johtaa siihen että suuret määrät voimistelijoita vuosittain osallistuvat Liiton kisoihin ja leireille. Koulutusta annetaan valmentajille jatkuvasti, ja kaikille tasoille. Monessa maassa osaamisen kehittäminen painottuu huipulle, ja aloittavan valmentajan on usein kannattavinta mennä jonkun kokeneemman valmentajan oppiin. Valmentajien ohjaamisesta ja kouluttamisen taso on niin laajaa ja laadukasta, että se saa minut erittäin ylpeäksi Suomen voimistelutoimintaan kuulumisesta.

Johdonmukaisuutta ja jatkuvuutta halutaan koko ajan parantaa. Liitolla on useita eri henkilöitä ryhmissä LAR (Lajiasiantuntijaryhmä) ja JOR (valmennuksen johtoryhmä), joiden kautta asioita käsitellään ja pohditaan. Koska mukana on niin monta ihmistä, ei puhettakaan puolueellisuudesta ole. Suomellahan ei ole yhtä maan päävalmentajaa. Muualla maailmassa tämä saatettaisiin nähdä haasteena, mutta mielestäni tämä ongelma on hyvin selätetty Suomessa. Jokaisella tasolla ja ikäryhmällä on oma vastuuvalmentaja, jotka ovat täysin puolueettomia ja työskentelevät saman tavoitteen eteen. Huipputasolta asti lajillisia haasteita kohdatessa tietoa viedään nuorempien voimistelijoiden valmentajille, jotta tulevaisuudet toivojen kohdalla nuo asiat voidaan jo huomioida. Päävalmentajakin on tottakai mielestäni tervetullut, mikäli sellaiseen joskus päädytään!

Uutena suurena plussana on nettisivujen ahkera päivittäminen. LAR-palaverien esityslistat löytyvät julkisesti kaikille tiedossa. Näin koko Suomen valmentajat voivat olla perillä toiminnasta ja kokonaiskuvasta. Maajoukkueen liiketestistö ja valintakriteerit on täysin kirjoitettu auki nettisivuille. Tämä helpottaa vielä matkalla olevan valmentajan omaa polkua kohti huippua. Vaikkei sinulla ole omia maajoukkuevoimistelijoita, menethän siis jo katsomaan mitä siellä testataan! Ja tietenkin millä sinne maajoukkueeseen pääsee. Nuoremman sukupolven tavoitehan on aina päästä vielä pidemmälle kuin edellisen ;)

Voimisteluliitto tarjoaa apua myös ruohonjuuritasolla. Yleisten ohjeiden lisäksi seuroille on tarjolla tuutoritoimintaa. Toiminnassa valitaan oma kouluttautunut tuutori juuri sitä omaa seuraa kehittämään. Tuutorin kanssa tapaamisia on vuoden aikana useita ja toiminnan painopiste valitaan seuroittain. Ulkopuolisen perehtyminen yksittäisen seuran toimintaan ja valmennusjärjestelmään, mahdollistaa laadukkaan arvioinnin ja sitä kautta kehittymisen. Tällainen apu on kultaakin kalliimpaa! Lisäksi seurat voivat pyytää apua liiton olosuhdekoordinaattorilta, tukemaan olosuhteiden kehittämisessä paikallisesti.

Liitto kerää kaikesta toiminnasta palautetta ja käsittelee sen tarkkaan. On inspiroivaa nähdä, kuinka annettuun palautteeseen reagoidaan ja suunnitelmallisiin toimiin ryhdytään heti asian muuttamiseksi. Näinhän juuri valmentajienkin tulee toimia. Fyysiset testit on nyt saatu lopulliseen muotoon ja testituloksia jatkuvasti analysoidaan. Kun esimerkiksi venyvyystulokset ovat näyttäneet punaista, valikoitui alueminori-toiminnassa koulutusaiheeksi keväälle liikkuvuus. Kaikki toiminnan arviointi ja reflektointi johtaa aina kehitykseen. Voimisteluliitto ei pelkää tarttua haasteisiin eikä tehdä tarvittavia muutoksia. Tämä on myös jokaisen valmentajan tärkein piirre. Muutos voi tuntua haastavalta, asiat uudelta ja vaikealta. Kuitenkin totuus on se, että mikäli toiminta jatkuu samanlaisena, pysyy tuloskin samanlaisena. Tarkistathan siis sinäkin omien voimistelijoidesi viimeisimmät fysiikka- ja taitotestitulokset. Ainoa oikea tie asioiden muuttamiseen on toiminnan muutos. 

Eri aikoina eri asiat nousevat tärkeäksi teemaksi. Tänä vuonna olen erityisesti seurannut ja osallistunut keskusteluun perusliikkeiden tärkeydestä. Vierailulle tulevat ulkomaalaiset valmentajan usein (tänäkin vuonna) kertovat, että nyt ei tarvitse opetella enempää temppuja, vaan hioa tekniikkaa. Itse sanoisin samaa saavuttuani Hollannista Suomen voimistelukentälle. Hyvän tekniikan kautta suorituspuhtauskin tulee kaupan päälle. Koska sama palaute tulee kv-vierailijoilta jatkuvasti, on liitto tässäkin tarttunut toimeen! Liiton leiritestistössä on tämä nyt huomioitu: Minori- ja bemaritestistö sisältää perusasioita, ja ryhmään päästäkseen on ne tehtävä teknisesti oikein. Mielestäni tämä on loistava muutos. On tärkeää tiedostaa mitä ryhmään hakeminen, pääsy ja osallistuminen oikeastaan tarkoittaa. Kuuluessasi liiton ryhmiin, ei 4 leiriä vuodessa muuta kenenkään tasoa ratkaisevasti. Ryhmään kuuluminen tarkoittaa, että valmentajana sinun voimistelijasi on ikäluokkansa potentiaalisten massassa, ja hänen kehittymisestä halutaan pitää huolta. Leireille tullessasi, saat palautetta, tietoa, uutta oppia, ohjeita ja neuvoja siitä miten voimistelijasi polku etenee. Tasoa nostetaan kotisalilla hyvällä suunnittelulla ja voimistelijan omalla treenaamisella

Itse koen, että tottakai temppujakin pitää tehdä, sitä ei voi kukaan kieltää. Ei huipulla helpoilla sarjoilla pärjää. Vaikeiden liikkeiden parhaana pohjana toimii kuitenkin perustekniikka ja riittävä fysiikka. Uskon vakaasti ettei tähän käytetty aika mene koskaan hukkaan. Myös Hollannissa jokainen teline alkoi perusharjoitteilla, ja itseasiassa jokainen viikko alkoi kokonaisella perusliiketreenillä. Tuossa harjoituksessa huippu-voimistelijatkin toistivat puomilla käsinseisontoja eri alastulo-asentoihin. Kisasarjan liikkeistä jokainen tehtiin vain kerran. Muissa harjoituksissa vasta telineen loppupuolisko käytettiin liikkeiden harjoitteluun, mikä pienillä lapsilla oli käytännössä valmentajan ohjaama leikkiaika.

Entäs kun kaikkien tavoite ei olekaan siellä huipulla? Tavoitteet ja polku sinne on jokaisella erilainen. Tarvitseeko kilpalinjan omavalintaisiin tähtäävä voimistelija yhtä tarkkaan vaadittua perustekniikkaa tai samaa määrää fysiikkaa? Onko sen vaatiminen kohtuutonta? Suomen lasten liikunnan ilo on tavoitteena vähintäänkin yhtä tärkeä kuin huippu-urheilu. Valmentajan on syytä pohtia, mikä on seuran, oma, ja voimistelijan päätavoite. Jos tavoitteena on huippuvoimistelu, tarvitsee tuo yksikin paras voimistelija harjoitteluryhmän/ympäristön, jossa kaikilta vaaditaan samaa. Vaikkei tavoite olekaan kv-kisoissa, on fakta myös se, että riittävä tekninen osaaminen ja fysiikka suojaa voimistelijaa vammoilta. Tätä valmennustoiminnan arvoa ei toivon mukaan kukaan valmentaja kiellä.  Virheellinen tekniikka arabiflikissä vahingoittaa selkää pitkällä tähtäimellä - oli sen perässä taittotupla tai kerävoltti. Myös Suomen maajoukkuetoiminnassa tavoitteena on ”terve voimistelija 2020”.

Ylhäältä tulevia neuvoja kannattaa kuunnella, koska niiden pohjalla on oikeat havaitut haasteet. Pohdi siis tarkkaan, mikä on riittävä mihinkin tavoitteeseen. Katso voimistelijoitasi. Liikunnan iloakaan tavoitteleva lapsi ei tarvitse teippauksia ja tukia liikkuakseen. Jos osa telineistä joudutaan korvaamaan kipujen vuoksi huoltavilla harjoitteilla, jää tuo tavoite -harjoittelun ilo saavuttamatta. Osviittaa kilpalinjalle turvalliseen harjoitteluun antaa uusi smaragdimerkki, sekä liiton fysiikkatestistö. Löydä valmentajana oma linjasi asioihin, joka tukee omia valmennusarvojasi. Tee kaikki valintasi sen mukaan. Tartu rohkeasti haasteisiin mitä kohtaat! Arvioi aina rehellisesti suunnitelmiasi ja katso tuloksia testeistä, kisoista ja harjoituksissa. Ole valmis muutokseen toiminnassa. Ole valmis muutokseen tuloksissa. En epäile hetkeäkään etteikö kukaan tuntemistani valmentajista pystyisi tähän!

Vuosi 2019 on omalta osaltani alkanut usealla leirillä ja runsailla määrillä keskustelua niin palavereissa, ruokapöydissä kuin hotellihuoneissa. Intohimo lajiin yhdistää meitä kaikkia, enkä voisi kuvitellakaan omaa tulevaisuuttani muussa ympäristössä kuin täällä Suomessa. Olette kaikki tärkeitä ja ihania ihmisiä, kiitos että saan olla tässä mukana <3 

Ryanin sanoin: We already know what we need to do. Now we just need to actually do it