Chapter 4 - Kilpaura

Keskustelimme tällä viikolla Hollannin kilpailujärjestelmästä ja suuri erohan täällä tietysti on se, että kilpailun saa aloittaa vasta sinä vuonna kun täyttää 9 vuotta. Suomessa vastaava ikä on 7. Toisin sanoen seuraavana syksynä kun Suomessa ensi kertaa kisariviin marssii 2011-syntyneitä, on Hollannissa ensi kertaa kisaamassa 2009-syntyneet. Tuntemani 2009-syntyneet voimistelijat ovat omassa mielessäni jo kilpailuissa täysin konkareita! Kilpailemaan oppiminen on tärkeää, mutta montako vuotta siihen sitten menee? Jos sennuiän kynnyksellä haluaa jo osata kilpailemisen, tuleeko sen harjoittelu todella aloittaa aikaisin? Toivon nyt herättäväni ajatuksia, joten ota hetkeksi avoin asenne ja pohdi, vaikka tietäisitkin voimakkaasti puolustavasi tiettyä polkua voimistelijalle. Oikeaa vastausta mihinkään tuskin on, mutta kannattaa käydä vaihtoehtoja avoimesti läpi.

Tämä kirjoitus sisältää videoita harjoituksista. Pätkät on kuvattu kesken kehittymisen osana kisakautta. Otimme vain yhden oton, eli yhden yrityksen videolle. Emme siis tuomitse voimistelijoita mahdollisista virheistä. 

SV PAX:in salilla harjoittelu on aikaisin spesifiä. Määrät ovat suuria jo pienillä lapsilla, kuten tässä lajissa aina. Harjoitteluaika käytetään fyysisiin ominaisuuksiin, sekä runsaaseen määrään perusvoimistelua ja taitoharjoittelua. Perusliikeet hiotaan huolellisesti kuntoon tulevaisuutta varten. Kilpailu aloitetaan sitten 9-vuotiaana. Kisattavat sarjat määräytyvät aina syntymävuoden mukaan, niin että kilpailu tapahtuu aina oman ikäisiä vastaan. Jokaisessa ikäluokassa on eri tasoja, ja elite-puolelle tähtäävät pyrkivät kisaamaan N1-sarjassa. Ikäluokat 9-12 on kaikilla pakollisia luokkia, jonka jälkeen siirrytään omavalintaisiin. Omavalintaisissa on Suomea vastaavasti mahdollisuus kilpailla elite (mj-linja) tai division (kilpalinja) -puolella. Alla Instap N1 -sarjoja (eli näillä sarjoilla saat aloittaa sinä syksynä kun täytät 9v).

Hyppyjä on kaksi, ja ne molemmat tehdään minitrampoliinilta

Permantosarja

Kerroin, että meillä kisata saa jo 7-vuotiaana ja tämä aiheutti kovasti hämmästystä siihen, että miten aika meillä riittää. Ajanpuute on Suomessa jatkuvasti valmentajien murhekryyninä. Koska samoja tuntimääriä kuin vaikka Kiinassa tai Venäjällä, ei meillä täällä ole mahdollista toteuttaa, on mietittävä tarkkaan mitkä ovat tärkeimmät harjoiteltavat asiat. Fysiikan lisäksi perusvoimistelu vie aikaa, puhumattakaan lajiharjoittelun määrästä. Huippuvoimistelija opettelee uransa aikana satojen eri liikkeiden tekniikan. Opettelu sisältää satoja toistoja ja erilaisia harjoitteita. Tekemistä on niin paljon, että on hämmentävää valita käyttää aikaa liikesarjojen muisteluun ja varsinkaan sarjan hiomiseen noin pienenä. Patrick hyvin muistuttaakin, että pienenä (eli heillä 9-vuotiaana) ei kisoilla ole juurikaan merkitystä sen suhteen kuka voittaa. Tärkein oppi on siinä kuinka voimistelija kilpailutilanteessa hallitsee kehonsa ja mielensä. Instap-vuonna Hollannin mestaruuden voittanut voimistelija ei koskaan ole sama kuin voittaja seniorisarjaan siirryttäessä. Pohdi hetki: Kuinka paljon aikaa sitten menee sarjojen harjoitteluun? Ja mikä sen sarjan hiomisen tavoite oikeastaan sitten on?

Puomisarja

Jokainen valmentaja tietää tilanteen kun sarjoja tehdään ensimmäistä kertaa ja tekisi mieli heittäytyä kaivoon. Täydellisesti osatut liikkeet näyttävät menevän lapsilla täysin sekaisin ja vähintään 10 askelta taaksepäin ja valmentajana mietit että mitä teit väärin. Kyse ei ole osaamattomuudesta, vaan lapselle liian vaativasta keskittymistehtävästä. Itse vaadin aina, että kisaluokan liikkeet on osattava ennen kuin luokkaan voi mennä. No ennen kisakautta ne sitten jo osataan ja sitten seuraava pari kuukautta niitä toistetaan sarjoissa peräkkäin. Entä jos tästä jatkettaisiinkin jo eteenpäin? Jatkettaisiin seuraavien taitojen pariin. Itselläni ainakin kisakauden loppupuolella sarjojen hinkkaaminen jo puuduttaa, usein voimistelijoitakin. 

Nojapuut tehdään remmeillä

En tarkoita, etteikö sarjojen liikkeet olisi tärkeitä. Suomessa on loistava kilpailujärjestelmä, joka ohjaa kokemattomammankin valmentajan voimistelussa eteenpäin. Pakollisissakin luokissa kilpaillaan tosissaan, vaikka samalla vielä harjoitellaan kilpailemaan. Minkä ikäisenä sinne kilpailuihin sitten pitäisi mennä harjoittelemaan? Yleensä pakollisissa luokissa maajoukkuelinjalle tähtäävät ovat juuri saaneet luvan kilpailla, kun kilpalinjalle tähtäävät voimistelijat ovat jo pari vuotta vanhempia. Sarjan muistaminen ja keskittyminen koko minuutin ajaksi tarkasti, on pienellä tytölle varmasti haastavaa. Kun sarjoja harjoitellaan pienenä, suurin oppihan on juuri tuo keskittyminen, jos osattujen liikkeiden toistaminen peräkkäin niin, että ne kaikki ovat siistejä. Valitsemmeko me valmentajat ryhmämme kohdalla 7-vuotiaana aloittaa kisaamaan koska se on sallittua, vai koska on aika harjoitella keskittymistä minuutin pituiseen sarjaan ja suoriutumista paineen alla? Onko tuon ikäisenä vielä aika harjoitella keskittymistä vai taitoja?

Itse pidän kilpailuihin kasvamista tärkeänä siinä mielessä, että voimistelijalle herää voittamisen tahto. Vaikka tutkitusti tehtäväsuuntautunut urheilija oppii paremmin, on etsittäessä huipulle tähtäävää voimistelijaa myös voitontahdolla merkitystä. Kisoissa tarpeeksi helpoilla sarjoilla kisaavat voimistelijat tuppaavat saamaan mitaleja. Tästä seuraa mainetta ja kunniaa, josta voimistelija oppii nauttimaan. Parhaassa tapauksessa voimistelija nauttii haasteista (eli entistä kovatasoisimmista kisoista), koska haluaa todistaa olevansa paras. Lisäksi ennen kaikkea kisoissa pärjääminen kasvattaa itseluottamusta omiin taitoihin ja suorittamiseen. Näen nämä ominaisuudet hyvänä pohjana tulevalle entistä haasteellisemmalle kilpauralle. Jos kuitenkin kilpauran aloittaisikin 9-vuotiaana, olisi tuolloin edessä ensimmäisenä helpoimmat kilpalinjan luokat. Voimistelijan taso olisi todella jo niin korkealla, että kilpailuluokat olisi helppo "juosta läpi". Samat hyödyt siis itseluottamukseen, sekä kilpahenkisyyden kasvattamiseen on mahdollista saavuttaa myös 9-vuotiaana. Voimistelija saa myös 9-vuotiaaksi asti nauttia täysin tehtäväsuuntautuneesta harjoittelusta. Lisäksi tällä tavoin on jopa todennäköisempää, että sarjat ovat voimistelijalle helppoja ja hän voi täysin keskittyä kilpailemisen harjoitteluun.

Usein perusteluna sanotaan sitten, että kilpailut on hienota ja tärkeitä kokemuksia lapsille. Tämä on toki varmasti totta. Huomauttaisin kuitenkin, että melko suuri osa Suomen lapsista ei harrasta mitään kilpaurheilulajia, ja ovat tällä ajattelulla sitten vaikka kokemuksia. Ajankin takaa sitä, että kokemuksia lapsi saa varmasti muualtakin. Esimerkiksi koulu on juuri alkanut (joka on jo itsessään varmasti jännittävää), - jossa myös esiinnytään, käydään tapahtumissa ja joskus hiukan matkustetaankin. Voimistelusaleillakin, ja mahdollisissa muissa harrastuksissa on usein joulunäytös, jossa pääsee taitoja näyttämään. Onko sitten kokemus ja kisaaminen kuitenkaan lapsen vai valmentajan toive? Me kaikki tiedämme kuinka hyvältä näyttää pienet voimistelijanalut mitalirivistössä seuran puku päällä :)

Suomessa mj-linjalle tähtäävät aloittavat polun samaa reittiä kilpalinjalle tähtäävien voimistelijoiden kanssa. Mietinkin, kuinka tarpeellinen tuo polun alkutaival on voimistelijalle, jonka tulevaisuus on kisata FIG:n säännöillä. Tai oikeastaan, kuinka tarpeellinen se on vaeltaa juuri 7-9 -vuotiaana, käyttäen harjoitustunteja sarjojen hiomiseen?