Chapter 4 - Kilpaura
Keskustelimme tällä viikolla Hollannin
kilpailujärjestelmästä ja suuri erohan täällä tietysti on se, että kilpailun
saa aloittaa vasta sinä vuonna kun täyttää 9 vuotta. Suomessa vastaava ikä on
7. Toisin sanoen seuraavana syksynä kun Suomessa ensi kertaa kisariviin marssii
2011-syntyneitä, on Hollannissa ensi kertaa kisaamassa 2009-syntyneet.
Tuntemani 2009-syntyneet voimistelijat ovat omassa mielessäni jo kilpailuissa
täysin konkareita! Kilpailemaan oppiminen on tärkeää, mutta montako vuotta
siihen sitten menee? Jos sennuiän kynnyksellä haluaa jo osata kilpailemisen,
tuleeko sen harjoittelu todella aloittaa aikaisin? Toivon nyt herättäväni
ajatuksia, joten ota hetkeksi avoin asenne ja pohdi, vaikka tietäisitkin
voimakkaasti puolustavasi tiettyä polkua voimistelijalle. Oikeaa vastausta
mihinkään tuskin on, mutta kannattaa käydä vaihtoehtoja avoimesti läpi.
Tämä kirjoitus sisältää videoita harjoituksista. Pätkät on kuvattu kesken kehittymisen osana kisakautta. Otimme vain yhden oton, eli yhden yrityksen videolle. Emme siis tuomitse voimistelijoita mahdollisista virheistä.
Tämä kirjoitus sisältää videoita harjoituksista. Pätkät on kuvattu kesken kehittymisen osana kisakautta. Otimme vain yhden oton, eli yhden yrityksen videolle. Emme siis tuomitse voimistelijoita mahdollisista virheistä.
SV PAX:in salilla harjoittelu on aikaisin spesifiä. Määrät
ovat suuria jo pienillä lapsilla, kuten tässä lajissa aina. Harjoitteluaika
käytetään fyysisiin ominaisuuksiin, sekä runsaaseen määrään perusvoimistelua ja
taitoharjoittelua. Perusliikeet hiotaan huolellisesti kuntoon tulevaisuutta
varten. Kilpailu aloitetaan sitten 9-vuotiaana. Kisattavat sarjat määräytyvät
aina syntymävuoden mukaan, niin että kilpailu tapahtuu aina oman ikäisiä
vastaan. Jokaisessa ikäluokassa on eri tasoja, ja elite-puolelle tähtäävät
pyrkivät kisaamaan N1-sarjassa. Ikäluokat 9-12 on kaikilla pakollisia luokkia,
jonka jälkeen siirrytään omavalintaisiin. Omavalintaisissa on Suomea
vastaavasti mahdollisuus kilpailla elite (mj-linja) tai division (kilpalinja)
-puolella. Alla Instap N1 -sarjoja (eli näillä sarjoilla saat aloittaa sinä syksynä kun täytät 9v).
Hyppyjä on kaksi, ja ne molemmat tehdään minitrampoliinilta
Permantosarja
Kerroin, että meillä kisata saa jo 7-vuotiaana ja tämä
aiheutti kovasti hämmästystä siihen, että miten aika meillä riittää. Ajanpuute
on Suomessa jatkuvasti valmentajien murhekryyninä. Koska samoja tuntimääriä
kuin vaikka Kiinassa tai Venäjällä, ei meillä täällä ole mahdollista toteuttaa,
on mietittävä tarkkaan mitkä ovat tärkeimmät harjoiteltavat asiat. Fysiikan lisäksi perusvoimistelu vie aikaa, puhumattakaan lajiharjoittelun määrästä. Huippuvoimistelija opettelee uransa aikana satojen eri liikkeiden tekniikan. Opettelu sisältää satoja toistoja ja erilaisia harjoitteita. Tekemistä on
niin paljon, että on hämmentävää valita käyttää aikaa liikesarjojen muisteluun
ja varsinkaan sarjan hiomiseen noin pienenä. Patrick hyvin muistuttaakin, että pienenä (eli heillä 9-vuotiaana) ei kisoilla ole juurikaan merkitystä sen suhteen kuka voittaa. Tärkein oppi on siinä kuinka voimistelija kilpailutilanteessa hallitsee kehonsa ja mielensä. Instap-vuonna Hollannin mestaruuden voittanut voimistelija ei koskaan ole sama kuin voittaja seniorisarjaan siirryttäessä. Pohdi hetki: Kuinka paljon aikaa sitten menee sarjojen
harjoitteluun? Ja mikä sen sarjan hiomisen tavoite oikeastaan sitten on?
Puomisarja
Jokainen valmentaja tietää tilanteen kun sarjoja tehdään
ensimmäistä kertaa ja tekisi mieli heittäytyä kaivoon. Täydellisesti osatut
liikkeet näyttävät menevän lapsilla täysin sekaisin ja vähintään 10 askelta
taaksepäin ja valmentajana mietit että mitä teit väärin. Kyse ei ole
osaamattomuudesta, vaan lapselle liian vaativasta keskittymistehtävästä. Itse
vaadin aina, että kisaluokan liikkeet on osattava ennen kuin luokkaan voi
mennä. No ennen kisakautta ne sitten jo osataan ja sitten seuraava pari
kuukautta niitä toistetaan sarjoissa peräkkäin. Entä jos tästä jatkettaisiinkin
jo eteenpäin? Jatkettaisiin seuraavien taitojen pariin. Itselläni ainakin
kisakauden loppupuolella sarjojen hinkkaaminen jo puuduttaa, usein
voimistelijoitakin.
Nojapuut tehdään remmeillä
En tarkoita, etteikö sarjojen liikkeet olisi tärkeitä.
Suomessa on loistava kilpailujärjestelmä, joka ohjaa kokemattomammankin
valmentajan voimistelussa eteenpäin. Pakollisissakin luokissa kilpaillaan
tosissaan, vaikka samalla vielä harjoitellaan kilpailemaan. Minkä ikäisenä
sinne kilpailuihin sitten pitäisi mennä harjoittelemaan? Yleensä pakollisissa
luokissa maajoukkuelinjalle tähtäävät ovat juuri saaneet luvan kilpailla, kun
kilpalinjalle tähtäävät voimistelijat ovat jo pari vuotta vanhempia. Sarjan
muistaminen ja keskittyminen koko minuutin ajaksi tarkasti, on pienellä tytölle
varmasti haastavaa. Kun sarjoja harjoitellaan pienenä, suurin oppihan on juuri
tuo keskittyminen, jos osattujen liikkeiden toistaminen peräkkäin niin, että ne
kaikki ovat siistejä. Valitsemmeko me valmentajat ryhmämme kohdalla 7-vuotiaana
aloittaa kisaamaan koska se on sallittua, vai koska on aika harjoitella
keskittymistä minuutin pituiseen sarjaan ja suoriutumista paineen alla? Onko
tuon ikäisenä vielä aika harjoitella keskittymistä vai taitoja?
Itse pidän kilpailuihin kasvamista tärkeänä siinä mielessä, että voimistelijalle herää voittamisen tahto. Vaikka tutkitusti tehtäväsuuntautunut urheilija oppii paremmin, on etsittäessä huipulle tähtäävää voimistelijaa myös voitontahdolla merkitystä. Kisoissa tarpeeksi helpoilla sarjoilla kisaavat voimistelijat tuppaavat saamaan mitaleja. Tästä seuraa mainetta ja kunniaa, josta voimistelija oppii nauttimaan. Parhaassa tapauksessa voimistelija nauttii haasteista (eli entistä kovatasoisimmista kisoista), koska haluaa todistaa olevansa paras. Lisäksi ennen kaikkea kisoissa pärjääminen kasvattaa itseluottamusta omiin taitoihin ja suorittamiseen. Näen nämä ominaisuudet hyvänä pohjana tulevalle entistä haasteellisemmalle kilpauralle. Jos kuitenkin kilpauran aloittaisikin 9-vuotiaana, olisi tuolloin edessä ensimmäisenä helpoimmat kilpalinjan luokat. Voimistelijan taso olisi todella jo niin korkealla, että kilpailuluokat olisi helppo "juosta läpi". Samat hyödyt siis itseluottamukseen, sekä kilpahenkisyyden kasvattamiseen on mahdollista saavuttaa myös 9-vuotiaana. Voimistelija saa myös 9-vuotiaaksi asti nauttia täysin tehtäväsuuntautuneesta harjoittelusta. Lisäksi tällä tavoin on jopa todennäköisempää, että sarjat ovat voimistelijalle helppoja ja hän voi täysin keskittyä kilpailemisen harjoitteluun.
Usein perusteluna sanotaan sitten, että kilpailut on hienota ja tärkeitä kokemuksia lapsille. Tämä on toki varmasti totta. Huomauttaisin kuitenkin, että melko suuri osa Suomen lapsista ei harrasta mitään kilpaurheilulajia, ja ovat tällä ajattelulla sitten vaikka kokemuksia. Ajankin takaa sitä, että kokemuksia lapsi saa varmasti muualtakin. Esimerkiksi koulu on juuri alkanut (joka on jo itsessään varmasti jännittävää), - jossa myös esiinnytään, käydään tapahtumissa ja joskus hiukan matkustetaankin. Voimistelusaleillakin, ja mahdollisissa muissa harrastuksissa on usein joulunäytös, jossa pääsee taitoja näyttämään. Onko sitten kokemus ja kisaaminen kuitenkaan lapsen vai valmentajan toive? Me kaikki tiedämme kuinka hyvältä näyttää pienet voimistelijanalut mitalirivistössä seuran puku päällä :)
Suomessa mj-linjalle tähtäävät aloittavat polun samaa
reittiä kilpalinjalle tähtäävien voimistelijoiden kanssa. Mietinkin, kuinka
tarpeellinen tuo polun alkutaival on voimistelijalle, jonka tulevaisuus on
kisata FIG:n säännöillä. Tai oikeastaan, kuinka tarpeellinen se on vaeltaa juuri 7-9
-vuotiaana, käyttäen harjoitustunteja sarjojen hiomiseen?
Kommentit
Lähetä kommentti