Chapter 1 – #metoo

Vietettyäni viikon hyvin lämminhenkisessä, mutta tavoitteellisessa SV Paxin harjoitteluympäristössä, haluaisin nostaa erään tärkeän ja ajankohtaisen asian esille.

Urheilumaailmassa eettisyys tarkoittaa montaa asiaa. Eettinen toiminta on reilua, läpinäkyvää ja turvallista niin kilpailu- kuin harjoittelutilanteessa. Jokaisella meillä valmentajilla on vastuu urheilijoidemme hyvinvoinnista toiminnassamme. Eettisyys tarkoittaa etenkin kilpailujen näkökulmasta sitä, ettei parempaan tulokseen pyritä epäoikeudenmukaisin keinoin. Doping on tähän helppo liittää, koska se tuo epäreiluutta maiden välille ja haittaa urheilijalle. On kuitenkin muitakin epäeettisiä keinoja, jotka täyttävät samat kriteerit.

Voimistelumaailmaa on järkyttänyt USA:ssa paljastunut vuosia kestänyt seksuaalinen häirintä  maajoukkuetoiminnassa. En paneudu juttuun tarkemmin, mutta voi lukea siitä itse. Voimisteluliitto reagoi #metoo kampanjaan toteuttamalla heti tutkimuksen seksuaalisen häirinnän osasta Suomessa. Voimisteluliitto nimesi välittömästi nollatoleranssin ja on mukana Väestöliiton yhteishankkeessa. Oma kokemukseni on, että kaikille avoimet urheiluhallit tuovat haastetta tässä asiassa. Keneenkään ei minun työurani aikana ole koskettu, mutta pari kertaa olen käynyt infotiskiltä pyytämässä, että häätävät (usein vanhemman) mieshenkilön katselemasta lapsivoimistelijoita jumppapuvuissa. Toivoisin, että lapsille mahdollistettaisiin harjoittelurauha niin meteliltä kuin ulkopuolisilta katsojilta. Ehkäpä tämä voitaisiin huomioida kun seuraavan kerran urheiluhallia rakennetaan. 

Oulun ja Rovaniemen voimistelutilat on erotettu muusta urheilusta ainoastaan häkkiaidalla

Täällä SV PAX on onnellisessa asemassa, sillä voimistelupuolelle pitää mennä erillisestä ovesta. Sportcomplexin asiakkaat siis eivät sisäkautta vahingossa voimistelupuolelle löydä. Sali on suljettu ja vanhemmille tarkoitettu katseluparvi yläkerrassa lasiseinän takana. Yläkerrassa on suuret oleskelutilat, jossa voi syödä, tehdä läksyjä ja viettää aikaa. Ääniä sieltä ei salin puolelle pääse läpi. Harjoittelurauha korostuu, sillä salilla treenaa ainoastaan eliittitasolle tähtääviä voimistelijoita. Harrasteryhmät ja pienten kilparyhmät ovat viereisessä pienemmässä salissa, jonne niinikään yläkerrasta näkee. Pienessä salissa on myös harjoittelurauha, sillä sinne ei kuulu ääniä isomman salin puolelta, eikä toiseen suuntaan. Pienen ja ison salin erottaa kuitenkin lasiseinä, jotta pikkuvoimistelijan alut voivat ihailla isojen tyttöjen harjoittelua treeniensä lomassa.

Bezoekers (vierailijat)

Pienet voimistelijat harjoittelevat omassa suljetussa salissa

#metoo alkoi seksuaalisen häirinnän merkeissä, mutta on viime aikoina laajentunut tarkoittamaan kaikkea toista ihmistä alentavaa toimintaa. Tästä hyvänä esimerkkinä Suomen elokuvamaailman kohu Aku Louhimiehestä, jossa kyse on myös yleisesti ahdistavista, alentavista, masentavista ja epämukavista toimintatavoista. Myös USA:ssa ollaan seksuaalikohun jäljiltä alettu tutkimaan voimistelua ympäröivää harjoittelukulttuuria, joka on mahdollistanut hyväksikäyttäjän toiminnan. USA Gymnastics ja US Olympic Comittee ovat syytösten alla siitä, että ovat epäonnistuneet turvaamaan urheilijoidensa harjoittelu- ja kilpailuolosuhteet. Urheilijat ovat oppineet olemaan hiljaa ja hyväksymään kohtelunsa ja lopputulos oli hirvittävä.

Yle esitti vasta dokumentin Venäläisestä rytmisen voimistelijan kilpailijasta Margarita Mamun. Dokumentin nimi oli Over the Limit. Dokkarissa seurattiin voimistelijan valmistautumista Rion Olympialaisiin, sekä hänen suhdetta valmentajaansa. Vaikka materiaali oli inhottavaa katsottavaa, ja koko dokumentin ajan koin oloni ahdistavaksi, mielessäni pyöri kauhea ajatus: tässä ei edes näytetä kaikkea. Tarinat (ja youtube-videot) voimistelun harjoittelukulttuurista osassa maista ovat järkyttäviä. Pieniä lapsia kohdellaan niin, että he elävät jatkuvassa pelossa ja riittämättömyyden tunteessa. Vanhemmaksi kasvaessa fyysinen kaltoinkohtelu vähenee, mutta nuoren aikuisen mieli ymmärtää jo entistä enemmän.

Aiemmin koko voimistelumaailmaa vei eteenpäin yhdessä Venäjä, Romania ja Kiina. USA liittyi joukkoon Karolyiden muutettua sinne. Tänä päivänä harjoittelun keinot eivät enää ole salaisia. Internetin maailma tuo fysiikka- ja lajiharjoittelun salat kaikille nähtäville, yleensä mukavan musiikin ja mallisuoritusten rytmittämänä. Tästä syystä on muutosten aika mitalirivistöissä. Useat Euroopan maat ovat nostaneet tasoaan lähelle kärkisijoja. Yksittäiset urheilijat voittavat mitaleja ja joukkueiden taso on korkeampi kuin aiemmin. Tänä päivänä Euroopassa valmennusosaamisen suuri trendin onkin urheilijakeskeisyys. Ainoastaan USA on vaikuttanut täysin voittamattomalta muutamien vuosien ajan – mutta millä hinnalla? 

FIG on vihdoin ottanut kantaa urheilijoiden harjoitteluolosuhteisiin. Jo aiemmin urheilijoiden turvallista lapsuutta ja kasvua on suojattu kilpailuissa alaikärajalla (tänä päivänä kisavuonna tulee täyttää 16). Epäilen kuitenkin, etteivät harjoittelumetodit tietyissä maissa ole voineet jäädä huomaamatta. Niihin ei kuitenkaan ole puututtu. Toimintaan liittyy myös maan oma kulttuuri, joten kritisoiminen on todennäköisesti katsottu haastavaksi. Nyt FIG on perustanut Duty of Care Coden, joka pyrkii edistämään urheilijoiden hyvinvointia voimistelun saralla, sääntöjen, toimintamallien, koulutusten, sanktioiden ja rangaistusten muodossa. FIG ei halua enää mitalisijoille urheilijoita, joiden tie sinne on ollut voimistelijan psyykkeelle haitallinen. FIG vertaa osuvasti ”keinolla millä hyvänsä” – harjoittelukulttuuria dopingin käyttöön.

SV PAX:in sali on kokonaan suljettu ja ilmapiiri oikein kotoisa

USA Gymnasticsin johtoon on muodostettu entisistä voimistelijoista koostuva urheilijavaliokunta. Tämän ryhmän tavoitteena on tuoda esille urheilijoiden näkökulma toiminnansuunnittelussa. USA:n voimistelussa on suuri muutos edessä, sillä johtoportaikkoon tulee muutoksia. Toivon todella, että USA pääsee hyödyntämään korkeaa tasoaan seuraavaksi turvallisessa ympäristössä. Samanlainen entisten urheilijoiden valiokunta löytyy FIG:in toiminnasta. Suomi on myös tässä asiassa ajan tasalla. Voimisteluliiton luottamus- ja asiantuntijaryhmiin kuuluu niinikään urheilijoista koostuva Urheilijavaliokunta tuomaan esille urheilijoiden näkökulmaa. Lisäksi jokaisen Voimisteluliiton leirin jälkeen kaikille osallistujille (kouluttajille, valmentajille, voimistelijoille) lähetetään palautekysely täytettäväksi nimettömänä leiristä. Näin liitto pysyy perillä käytännön toiminnan kokemuksista. 

Suomessa toiminta onkin onneksi minun silmiini turvallista. Tämä perustuu arvioon, jonka näen (NTV) leireillä. Yleinen ilmapiiri on kannustava ja positiivinen. Valmentajan tiukatkin kommentit kohdistuvat aina harjoitteluun, eivät koskaan voimistelijaan. Haluaisin tässä välissä huomauttaa, että leikkimällä ei tietenkään huipulle myöskään pääse. Lähes jokainen urheilija nimeää kysyttäessä hyvän valmentajan piirteitä niin positiivisuuden, kuin vaativuudenkin. Urheilijat systemaattisesti kertovat tarvitsevansa uralleen jonkun, joka puskee heitä eteenpäin silloin kun omat voimat eivät riitä. Joskus se saattaa tarkoittaa yksinkertaisesti määräämistä ja kiukuttelun keskeyttämistä, joskus se tarkoittaa äitimäistä ymmärtävää roolia. Patrickin sanoin - Sometimes it´s a pad on the head, sometimes it´s a kick in the butt. Kultaisen keskitien löytäminen on tässäkin asiassa ydin. Toivon mukaan Suomen valmentajista kukaan ei ole se poikkeus joka vahvistaa säännön. Tärkeintä ehkäisyys (tai poiskitkemiseen), on se ettei kukaan muu valmentaja tue urheilijaa vahingoittavaa valmennustyyliä.

Jos joku vetää USA mitalimääristä johtopäätöksiä siitä. että menestykseen vaaditaan lähes robottimaista suorittamista, voin luvata että se ei pidä paikkaansa. Menestyksen takaa urheilijan kova työ, ja siihen pääsee aivan yhtälailla positiivisessa, määrätietoisessa ja turvallisessa harjoitteluilmapiirissä. SV PAX:illa on plajon valinnanvaraa elite-voimistelijoissaan. Sen olen täällä heti huomannut, että jos joku voimistelija tavoittelee huipulle, hän kyllä tekee ohjeiden mukaan ilman pakottamista. Pakottaminen on turhaa, vaikka sillä saisikin hetkellisiä tuloksia. Huipulle tarvitaan omaa tahoa. Sitäpaitsi voittoa tavoitteleva valmentaja fiksuna tietää, että stressi tutkitusti hidastaa oppimista, kun positiivinen ilmapiiri sitä tehostaa. Täällä valmennusta seuratessani viikon jälkeen kaikista eniten on korostunut korkea vaatimustaso ja ahkera työnteko. Kaikilta odotetaan omatoimisuutta, keskittymistä ja itsensä puskemista. Valmentajat antavat rehellisesti palautetta, niin korjattavaa kuin kehujakin. Samaa aikaa voimistelijat reippaasti kysyvät, kertovat ja pyytävät apua, sekä naureskelevat hyvillä mielin kun sen aika on. Daymonin sanoin - It´s a difficult mix. Jokatapauksessa se on ehdottomasti tavoittelemisen arvoinen! 

Toivon todella, että koko voimistelun saralla muutosta alkaa tapahtua maailmalla, vaikka se tuleekin viemään hieman aikaa. Uusi aika on edessä, koska pelkkä pitkä historia lajin harjoittelun salojen parissa ei enää takaa voittoa.Valmentaja, pysähdy hetkeksi ja arvioi omaa valmennustapaasi. Katso voimistelijan silmin itseäsi valmentamassa, katso miten palaute tulee suoritusten jälkeen. Mieti hetki, tulevatko voimistelijat kertomaan sinulle ongelmansa? Oletko helposti lähestyttävä vai pidetäänkö asioita kenties piilossa? Kaikkien urheilumaailman huolien keskellä olen onnellinen, että tunnen niin monta positiivista ja ihmisläheistä valmentajaa. Jatkakaa kaikki samaan malliin, teette tärkeää työtä <3