Chapter 6 - It´s all about selection

2012 Olympialaisissa puomifinaaliin karsiutui Romanian joukkueesta Catalina Ponor, Diana Bulimar, ja 8 parhaan joukossa seisoi myös Larisa Iordache. FIG:in sääntöjen mukaan kuitenkin finaaliin saa osallistua vain 2 parasta voimistelijaa maata kohden. Romanian osalta siis vain kaksi ensimmäistä olivat karsiutuneet finaaliin. Puomifinaalin koittaessa kuitenkin Bulimarin tilalta maa valitsi lähettää Iordachen. Valinnan takana on ollut heidän näkemys siitä, kenellä on parhaat mahdollisuudet voittaa mitaleja. Vaikka Bulimar on ansiokkaasti paikan finaaliin lunastanut, on lopullinen valinta muiden käsissä.

Iordache puomilla 2012

Olemme keskustelleen ”selection” -aiheesta useasti Patrcikin kanssa. Hän on monta kertaa todennut, että siitä hetkestä kun astut voimistelusaliin, alkaa valintaprosessi, joka päättyy vasta kun olympiaedustajat julkistetaan. Siihen kannattaa tottua. Totuus on se, että vain harvat pääsevät huipulle, prosentuaalisesti yrittäjistä osuus on äärimmäisen pieni. Valmentaja voi ainoastaan tarjota ympäristön, joka tukee yksilön mahdollisuutta päästä huipulle. Loppu on kiinni voimistelijan kehosta, ominaisuuksista, lahjakkuudesta ja ennen kaikkea valmiudesta työskennellä tarpeeksi.

Kerron nyt SV PAX:in järjestelmästä valikoida elite-tasolla kilpailevat voimistelijat. Kuten kerroin aikaisemmassa tavoitteita käsittelevässä kirjoituksessani, on SV PAX:in tavoite selkeästi huipputason voimistelu. Huomioi siis tämä lukiessasi, sillä valinta on melko suoraviivaista, eikä kaikille ole salilla paikkaa. Valintaprosessi ja kaikki menetelmät siinä ovat siis täysin tuota yhtä tavoitetta varten. Varmasti mieleesi tulee paljon huonoja ja hyviä puolia tästä toimintatavasta, ja kuten aikaisemmin kerroinkin – jokaisessa päätöksessä on hyvät ja huonot puolensa. Tärkeintä on tiedostaa ne ja seistä sitten tehtyjen päätösten takana. Toivon että pohdit tämän jälkeen myös omia valintojasi ryhmien muodostamisen suhteen. 

Hollannin kilpailujärjestelmässä ikäluokilla on nimet, ja kisoissa kisataan aina omaa ikäluokkaa vastaan. Tämä ohjaa valmentajia laittamaan samanikäiset samaan ryhmään  - sarjoja on helpompi harjoitella yhdessä. SV PAX:in kilpapuolella ryhmät ja valmentajat pysyvät paikallaan, mutta tytöt kipuavat ryhmissä eteenpäin. Ryhmät muodostuvat aina syntymävuoden mukaan, niin että valmentaja valmentaa aina kahta ikäluokkaa. Jokainen voimistelija saa vuodeksi kerrallaan paikan ryhmään. Vuoden päätteeksi katsotaan, onko taidot ja ominaisuudet, sekä harjoittelumotivaatio riittävä jatkamaan Elite-polulla. Mikäli näin ei ole, suositellaan ns. kilpalinjan ryhmää. SV PAX:illa kilpalinjan ryhmiä on vähän, ja tästä syystä myös rehellisesti suositellaan tarkistamaan muiden salien tarjonta. Kuitenkin esimerkiksi senioreiden kilpalinjan ryhmässä on melkein 10 tyttöä joiden taso on mielestäni melko korkea suhteessa harjoitusmääriin.

Ensimmäisessä ryhmässä on ikäluokat PrePre-Instap ja Pre-Instap. Tässä kokoonpanossa on yli 20 lasta kahden valmentajan kanssa ja treenejä vielä vain muutama viikossa. Esimerkkinä syksyllä 2018 aloittavat tytöt näissä ryhmissä ovat 2010 ja 2011. Tässä lähinnä tarkoituksena on tarjota voimistelun iloa ja katsoa keneltä perusliikkeet sujuvat luontaisesti. Tutustutaan remmeihin, räpsiin, tramppaan, voimantekoon jne. Seuraava porukka on Instapp ja Pupil 1 -ikäluokat, eli syksyllä 2008 ja 2009 -syntyneet. Tämä porukka saa kilpailla. Ryhmässä tyttöjä on noin 10 yhden valmentajan kanssa ja harjoitustunteja noin 20. Tähän vaiheeseen kuuluu permannolla jo kunnon perusliikkeet eli voltilliset yhdistelmät, nojapuilla jättiläiset, pyörähdykset, puomilla perusakrobatia, hypyssä vauhti ja suorat linjat jne. Voimaa tehdään enemmän ja lajiteknisemmin.

Instapp ja Pupil 1 -tyttöjen ryhmä venyttelemässä

Seuraava ryhmä on Pupil 2 ja Youth 1, eli syksystä alkaen ikäluokat 2007 ja 2006. Tässä ikäluokassa on todella näytön paikka. Tällä hetkellä kyseisessä ryhmässä on 7 tyttöä yhden valmentajan kanssa. Harjoitteluun kuuluu jo kierteet, tuplat monttuun, nojapuilla käännökset, puomilla suuri valikoima liikkeitä ja monipuoliset yhdistelmät sekä voltilliset hypyt pukin yli minitrampalta. Tässä vaiheessa myös rakennetaan harjoittelukestävyyttä, sillä treeniaikaa on jo 25-30 tuntia. Voimaa tehdään entistä tehokkaammin ja keskittymistä harjoitteluun ja liikkeisiin painotetaan. Tämän jälkeen vuorossa on mahdollisuus siirtyä Elite-ryhmään, jossa sitten juniorit ja seniorit harjoittelevat yhdessä. Tällä ryhmällä on kaksi valmentajaa, ja kokoonpano 7 senioria ja 4 junioria. Vuosittain ryhmään pääsee muutama tyttö ja paikasta ryhmässä keskustellaan edelleen joka vuosi. 

Pupil 2 ja Youth 1 - tytöt puomilla

Systeemissä on paljon hyvää ja omat riskinsä. Ryhmästä toiseen siirtyminen ohjaa voimistelijoita tekemään parhaansa ja näyttämään motivaationsa. Ryhmissä etenevät selkeästi ne kenellä voimisteluun on paloa ja työmoraali korkea. Valmentajille työ on myös selkeää. Saat tytön aina kahdeksi vuodeksi, ja tämän aikana opetat hänelle tietyt harjoittelu- ja lajitaidot. Toisaalta et välttämättä näe lajia pidemmälle, jolloin näkemys pysyy melko kapeana eikä mielestäni ehkä pääse kehittymään samalla tavalla kun ryhmän kanssa eteneminen pitkällä aikavälillä. Kun yhden ryhmän kanssa kamppailet pään asennosta tuplamerkkarissa junnuiässä, otat asian entistä tarkemmin harjoitteluun seuraavien kanssa. Myöskään pitkää suhdetta voimistelijaan et pääse luomaan. Ainoastaan viimeisen Elite-ryhmän valmentajat ovat sitten vuosia tyttöjen kanssa. Riskinä näen tietysti myös sen, että lapsena biologisesti jäljessä oleva tyttö jää valitsematta, vaikka saattaisi myöhemmin kehittyä huimaa vauhtia. Onneksi kilpalinjan ryhmistä voi kyllä nousta Elite-ryhmiin, joskin se on harvinaisempaa. Niin kuin sanoin, on jokaisessa päätöksessä hyvät ja huonot puolensa, ja tämä systeemi on luotu etsimään sitä voimistelijaa jolla on mahdollisuudet Olympiatasolle.

Mitä sinne Olympiatasolle sitten tarvitaan? Eli millä kriteereillä päästään seuraavan ikäluokan Elite-ryhmään. Valmentajat käyvät vuosittain läpi tilanteen jokaisen tytön kohdalla. Osa ”mittareista” on selkeästi objektiivisia testattavia taitoja tai fyysisiä ominaisuuksia. Subjektiivistakin vertailua on joissain määrin tehtävä, ja siinä perusteena toimii valmentajan ammattitaitonen näkemys. Hyviä ominaisuuksia on luontainen kehontuntemus, eli kyky oppia uusia liikeratoja nopeasti. Erityisen tärkeänä pidetään motivaatiota, joka näkyy kovana työntekona ja lajirakkautena. Kehon luontaiset ominaisuudet, voima, nopeus, liikkuvuus ovat myös eduksi. Lisäksi kehon rakenteella on paljon merkitystä. Jos voimistelija on lapsena pitkä tai vanhemmat tiedetään olevan pitkiä, pyydetään perhettä käymään luustokuvauksessa tutkituttamassa tuleva pituus. Voimistelijan toivotaan olevan alle 165cm ennusteessa. Yli 170cm on jo liikaa eikä voimistelun polku silloin kuulu tälle tytölle. Kehosta voi myös joissain määrin nähdä, minkä malliseksi vartalo muodostuu murrosiän myötä. Naiselle muotojen kertyminenhän ei missään nimessä ole pahasta, mutta kapeaksi jäävä lantio nähdään täällä etuna painopisteen tasaisemmalle säilymiselle. Myös vanhempien osalta kuulostellaan perheen mahdollisuuksia sitoutua toimintaan. Jos tähtäin on Olympialaisissa, tulee perheen olla valmis vaihtamaan TOPSPORT-ohjelman sisältävään kouluun ja valitsemaan perheen muun elämän menot voimistelun mukaan. Tämä katsotaan siis etuna ryhmissä etenemiselle.

Vanhempien kanssa palaveerataan ahkerasti tilanteesta vuoden aikana. Heille käytössä on liikennevalot. Vihreä tarkoittaa, että kaikki sujuu hyvin ja voimistelijan matka jatkuu Elite-ryhmissä. Keltainen tarkoittaa, että huolenaiheita on, ja nämä kerrotaan todella rehellisesti vanhemmille. Vanhempien ei koskaan tarvitse lukea tilannetta rivien välistä. Hyvin suoraan kerrotaan että vaikka puutteellinen voima ja harjoittelumotivaatio nyt mietityttää. Jos tämä asia paranee, jatkuu tuo Elite-puolella, jos ei niin siirtyminen kilpalinjalle on edessä. Punaista valoa ei koskaan näytetä kuin vasta kauden lopussa, etteivät lapsi ja perhe luovuta kesken kauden. Tässäkin tilanteessa vanhemmille kerrotaan selkeästi mitkä seikat estävät voimistelijan Olympiauran.

Elite-ryhmä uusien voimaliikkeiden äärellä

Täällä painotetaan kovasti, että on paljon rehellisempää antaa suoraan mahdollisuus esimerkiksi päästä huipulle toisessa lajissa, kuin käyttää koko elämä voimisteluun ja todeta että on lopulta liian pitkä nojapuiden väliin. Yhtälailla, kun tavoite on Olympiatasolla, on turhaa käyttää tuhansia valmentajan tunteja voimistelijan kehittämiseen, joka ei sitten rakastakkaan lajia tarpeeksi uhratakseen kaiken elämänsä sille valintavaiheessa. Systeemissä etsitään yhtälailla vahvuuksia kuin heikkouksia. Patrick usein muistuttaakin voimistelijoita, että jokaisella on vahvuutensa ja heikkoutensa – myös Olympiavoittajilla. Kyse on ainoastaan siitä, kuka on valmis tekemään tarpeeksi työtä niiden kanssa.

Kaikista tärkeimpänä pidetään hyvää työskentelyä harjoittelussa. Hard work beats talent every time. Kenestäkään ei tule tarpeeksi hyvää, jos ei treenaa tarpeeksi kovaa. Tämä tarkoittaa myös että se yksikin voimistelija, jonka ominaisuudet riittävät huipulle, tarvitsee ympärilleen kehittymistä tukevan ilmapiirin. Tässä ilmapiirissä toiminta on tehokasta, kaikki harjoittelee kovaa, draamaa ei ole ja vaatimustaso on korkea. Joskus ryhmissä pääseekin eteenpäin pelkästään hyvällä harjoitteluesimerkillä. Vaikka tiedetään, ettei tästä voimistelijasta välttämättä tule huippua (esimerkiksi luontaisten ominaisuuksien vuoksi), on hänet järkevä pitää mukana tukemassa ryhmän harjoittelukulttuuria. Yhtälailla jatkuva huono harjoittelu on selkeä syy siirtää tyttö pois ryhmästä, vaikka lahjakkuutta riittäisi.

Myös Elite-ryhmässä on tyttöjä, jotka ovat mukana pelkästään korkean työmoraalinsa vuoksi. Ympäröimällä parhaat voimistelijat oikealla mentaliteetilla, pääsevät he omalle huipullensa. Varmasti valmentajat tunnistatte tämän. Mieluummin valmennat 10 tytön ryhmää, jotka harjoittelevat kovaa oli taso mikä tahansa, kuin ryhmän lahjakkaita voimistelijoita, joiden treenaaminen on laiskaa tai draamakeskeistä.